Toinen jalka haudassa

Blogihiljaisuutta omalta osaltani on ollut liian pitkään ja sormet syyhyä jo kirjoittamaan, mutta koulu, työt ja kaikki muu on vienyt aivan hirveästi aikaa. Täytyy kuitenkin yrittää myös järjestää sitä aikaa blogille, muistan edelleen kuinka kiva oli teille kirjoittaa joka toinen päivä joulukalenterimuodossa. Vaikkakaan mulla ei joka toinen päivä todellakaan ole aikaa kirjoittaa blogiin, niin yritän silti saada edes vähän useammin kirjoitettua, niin tänne kynsiblogin puolelle, kuin tuonne omalle henkilökohtaisen blogini puolelle joka löytyykin siis täältä. Kannattaa käydä kurkkimassa.

Mä niin haluan tonne takaisin. Kuva siis One Directionin keikalta

Siinä kuitenkin nuo viralliset, "olen pahoillani hiljaisuudesta" -päivittelyt, nyt kuitenkin aiheeseen. Moni varmasti ihmettelee jo heti otsikkoa, miten "Toinen jalka haudassa" voi millään tapaa viitata kynsiin tai kynsien laittoon? Noh, mäpä annan heti rehellisen vastauksen, ei oikein millään tavalla. Tähän blogiin se kuitenkin viittaa jollain tavalla, nimittäin rakkaan ystääni ja blogikollegani syntymäpäivä on TÄNÄÄN!

Eli paljon paljon onnea Tontulle! 

Kesällä vesiputouksia käytiin katsomassa

Joku saatta edelleenkin ehkä ihmetellä tuota toinen jalka haudassa -ilmaisua. Ei sille ole muuta merkityksellisempää selitystä, kuin noilla sanoilla Tonttu toivotteli minulle synttärionnittelut 21. tammikuuta ja nyt myös itsellensä. 

Jännitystä ennen keikkaa!

Mulle on aina tosi vaikeaa ajatella, että Tonttu on minua 3 vuotta nuorempi, saman ikäinen (Okei, puoli vuotta vanhempi), kuin mun pikkuveli. Tonttu täytti nyt 19 ja mä oon "jo" 22v. Monen korvaan saattaa kuulostaa (tai ainakin silloin kuulosti, kun Tonttu oli 16 ja mä 18) oudolta, että ollaan niin läheisiä. Itselleni ei olisi sillon 17-18 vuotiaana tullut mieleenkään, että löytäisin itselleni tärkeäksi ystäväksi ihmisen joka on saman ikäinen kuin pikkuveljeni. En silloin uskonut, että kukaan, KUKAAN, -96 syntynyt voisi olla järkevä, viisas tai mitään muutakaan. Voi kuinka väärässä olin. Vielä ehkä silloin kun ekan kerran ollaan tavattu, niin joissain pienissä asioissa saattoi huomata meidän ikäeron, mutta en itse jaksanut niihin todellakaan kiinnittää huomiota. Tonttu oli ihana, järkevä, hyvähuumorinen ja luotettava ystävä, ja on sitä edelleen. Noi asiat on ne mitkä vaikuttavat, ei ikä, tai pienet seikat mistä saattoi sen ikäeron huomata.

Mulle tultiin monta kertaa sanomaan, että miksi ihmeessä jaksan pitää yhteyttä itseäni kolme vuotta nuorempaan tyttöön ja mitä meillä voisi olla yhteistä. Ikinä en muistaakseni ole näitä kauheasti lähtenyt perustelemaan, meillä vaan synkkasi tosi hyvin. Meidän ajatukset kulkivat pitkälle samaa rataa, samoin mieltymykset erilaisiin asioihin. 

En nyt lähde sen enempään avaamaan miten tututstuttiin alun perin, muuten kuin että yhden yhteisen kaverin ja Facebookin välityksellä. Oma ensivaikutelmani Tontusta oli ärsyttävä ja kovaääninen. Tosin se kyllä kariutu saman tien kun päästiin ihan vaan kaksisteen keskustelemaan. Tai no, se kovaäänisyys on kyllä edelleen tallella, mutta ärsyttävyydestä ei ole tietoakaan. :D

Yritettiin saada (tuloksetta) itsejämme Lontoossa kauniimmiksi

Muistan kuinka sillon joskus meidän ystävyyden alkuaikoina meillä oli melkein puolen vuoden juttelutauko jolloin pistinkin sitten Tontulle jotain viestiä, ja siitä se sitten taas lähti. Sen jälkeen meidän suurin puhumattomuuden tauko taitaa olla jotain paria päivää ja niidenkin aikana on ollut tosi orpo olo. Nimimerkillä tammikuussa Tonttu oli etelänreissulla jonka aikana puhuttiin kerran puhelimessa ja oli tosi orpo olo eikä osannut tehdä oikein yhtään mitään, ilman sitä toisen mielipidettä. 

Nykyään kuitenkin viestitellään aina päivittäin kaikka turhaa ja ei niin turhaan ja suunnilleen päivittäin soitellaankin. Monesti mulle on varsinkin äiti ihmetellyt, että miten meillä on toisillemme niin paljon asiaa. Saatetaan joskus päivässä monta kertaa viestitellä ja silti soitettaessa menee aika kuin siivillä. Me voidaan puhua toistemme kanssa ihan mistä vain ja voidaan sanoa omat mielipiteemme asiasta kuin asiasta, oli toinen sitten samaa tai eri mieltä. Voidaan myös ihan avoimesti sanoa, jos toinen ärsyttää, eikä omaa ärsyyntymistä tai kiukuttelua tarvitse alkaa peittelemään. On vaan niin ihanaa, kun omassa elämässä on ihminen joka jaksaa kuunnella sun ilot ja surut ja kaikki turhanpäiväiset löpinät. Ja mikä ihaninta, saan pölöttää Tontulle jääkiekosta, vaikka sitä ei se kiinnostakkaan ja vaikka se tuhahtaa jos sanon, että mun on nyt pakko sanoa yks asia jääkiekosta. Ei se mua haittaa vaikka toinen ei olekaan täysin kiinnostunut samasta asiasta, mutta on ihanaa, että se toinen kuitenkin aina välillä jaksaa kuunnella sun selityksiä asiasta mikä on sulle itelle tosi tärkeä.

Hilpeenä Tallinnan reissulla

Kaiken tämän jälkeen on vain sanottava, että Tonttu on epätäydellisen täydellinen ystävä. Kiitos sinulle siitä ja aivan ihanaa syntymäpäivää! Kohta me päästään muuttamaan saman katon alle ja riehumaan yhdessä, ja ehkä meidän puhelinlaskut pienenee sen jälkeen :D

Kiitos aivan ihanasta ystävyydestä tähän asti ja jatketaan samalla lailla loppuuna asti <3

Joskus viime tai toissakesänä teineiltiin yöllä/illalla kun saateltiin Olgaa

Ps. Mähän sit raahaan sut vielä joskus jääkiekkopeliin!

Pps. Kaikki kuvat ovat joko itseni tai Tontun ottamia, ethän siis käytä niitä ilman lupaa.